Pieni koira kulkee paahtavassa helteessä väistellen potkivia jalkoja. Häntä koipien välissä se luikkii kaduilla, jotka ovat täynnä ihmisiä. Se yrittää napata katukaupustelijan jalkojen juuresta sinne tipahtaneen makupalan, mutta saa lujan potkun kylkeensä, jolloin se pakenee uikuttaen kauemmas. Pienen koiran kasaan painunut vatsa huutaa ruokaa, mitä tahansa ruokaa. Se pysähtyy hetkeksi nuolemaan kuivaan maahan tippuvaa vettä, saa juotua pari pisaraa ennen kuin se taas ajetaan pois.
Yöllä pieni koira etsii syötävää ihmisten poisheittämistä jätteistä. Se tuntee monta herkullista tuoksua, mutta ei pääse kiinni tuoksun aiheuttajaan. Roska-astiat ovat liian painavia kaadettaviksi eikä se saa niiden kansiakaan auki. Kohdalle pysähtyvästä kuorma-autosta tulee ulos mies, joka potkaisee koiraa ennen kuin nostaa roskat kuorma-auton kyytiin.
Koira seuraa tuoksuja ja päätyy paikkaan mihin kuorma-auto jättää roska-astioista tyhjennetyt jätteet. Se huomaa miten samoja roskia on penkomassa monta muutakin koiraa. Se näkee miten resuiset, laihat lapset penkovat samoja roskia koirien kanssa kilpaillen niiden kanssa samoista herkkupaloista.
Pieni koira saa napattua itselleen aarteen vasta tuotujen roskien seasta. Se puree tiukasti hampaansa siihen ja säntää poispäin muiden tavoittamattomiin. Valon ja pimeyden rajalla se löytää kyljellään makaavan tyhjän tynnyrin, pujahtaa sen sisään ja alkaa jäystää aarrettaan. Vatsa täynnä se nukahtaa ja herää vasta kun tynnyrin ympärille kerääntyy itkeviä lapsia. Pieni koira höristää korviaan. Se koittaa päättää paeta vai jäädä.
Mutta sitten tulivat lapsetkin vielä, surullista, että tämä tarina voisi olla vaikka totta!
Kiitos isopeikko tästä tarinasta, vai voisiko sanoa oikeasta elämästä otetusta kappaleesta!
En oikein pysty katsomaan ko. aiheita käsitteleviä dokumentteja tai elokuviakaan.
On monta elokuvaa, joissa olen juuri koiraparan vuoksi itkenyt. Varsinkin esim. sodan keskellä kun lapsi joutuu eroon eläinystävästään tavalla tai toisella.
Tarinasi koirasta on surullinen, mutta saduissa on aina onnellinen loppu. En kerro, millainen jatko itselleni tuli mieleen, koskapa sinä isopeikko osaat kuitenkin keksiä paremman.
(Eilen en päässyt kommentoimaan Vuodatukseen, ja nytkin hiukan vaikeaa. Tiedot pitää aina uudelleen kirjoittaa ruudulle vaikka olen ruksannut kohdan jossa ne luvataan muistaa.)
Peikon tarinoista Uuna silti tykkää, vaikka surettaakin.