isopeikon sanavarat

pieniä tarinoita

04.10.2009 - 18:00

Syvällä mielen siimeksessä narahti pitkään suljettuna pidetyn oven saranat. Ovi raottui ja sen kapeasta raosta alkoi ohuelti tupruta sinisenä hehkuvaa savua. Savu pyörteili liki ovea, kuin odottaen sen oikeasti aukenevan. Kuin se olisi odottanut jotain itseään suurempaa, jonka yhteyteen se olisi halunnut liittyä.

22 kommenttia Kommentoi

Demetrius kirjoitti 04.10.2009 - 18:45

Hyvin kuvattu. Herääminen tuottaa tuskaa kun hehkuva savu pyörteilee sisällä, vaatien ulospääsyä, aukoen ovia.

Hannele kirjoitti 04.10.2009 - 19:39

Harva sana ja monta ajatusta.

arleena kirjoitti 04.10.2009 - 19:48

Raosta savu kiemurtelee ulos. Kun tarpeeksi paljon savua kertyy, savun paino työntää oven auki ja savu nousee vapautuneena ylös kohti taivasta.

Pisara kirjoitti 04.10.2009 - 20:07

Oliko se savu ollut siellä ihan yksikseen? Oliko se saanut edes syödäkseen? Nyt savu ulos ja sille jostain kaveri!

Uuna kirjoitti 04.10.2009 - 21:26

Niinhän me odotamme ja vaanimme tilaisuutta lyöttäytyä jonkun suuremman, paremman, jonkun jota arvostamme, seuraan, hehkuen sen suuremman loisteessa ja taidossa. Sellaisen kuin Isopeikko :-)

Zilga kirjoitti 04.10.2009 - 21:30

Jännällä odotan... ja mitä sitten tapahtuu ;)

Famu falsetissa kirjoitti 04.10.2009 - 22:18

Jospa se kehittyikin itse suuremmaksi ja leijaili onnellisena maiseman yllä.

Arjaanneli kirjoitti 04.10.2009 - 22:25

Tuohan kuulosti kovinkin hyvälle.
Jotain on tapahtunu, ja veikkaisin jotta...
Jaa, avautuisikohan se mieli vähän lisää?

leonoora kirjoitti 04.10.2009 - 23:42

Ei savua ilman tulta! Mielenkiintoisia symboleja kirjoittamassasi.

harakka kirjoitti 05.10.2009 - 13:11

Mitä jännää mahtaakaan tapahtua hyvin salaperäiseltä tuntui...paljon asioita, muutamassa lauseessa.
Täytyy miettiä oikein peikon sanoja...hmmm.

tuulento kirjoitti 05.10.2009 - 13:58

Ihana asia, milloin mielessä aukeaa ovi tuntemattomaan, sinne, minkä on aina tiennyt, mutta mieli on unohtanut. Joskus se voi aueta unessa, eikä sitä enää muista muuta kuin häivähtävänä tunteena, joskus luonnossa tai meditaatiossa. Minne tiesi johtaa?

Piiska kirjoitti 05.10.2009 - 14:23

Lohikäärmehän se siellä venyttelee jäseniään, puhauttelee ilmoille savuisia henkäyksiä! :)

Johanna kirjoitti 05.10.2009 - 19:10

Se jokin suurempi jossain sanoo näin: "Tervetuloa uuteen aamuun sinä jokin siellä mielen siimeksessä piilotteleva!"......ja sitten ne ovet rupeavat paukkumaan oikein kunnolla auki :)

Lastu kirjoitti 05.10.2009 - 21:02

Sininen savu. Sininen ajatus. Siinä on itu. Itua mihin liittyä.

Inkivääri kirjoitti 05.10.2009 - 21:18

Ja pian tulee savua korvistakin, kun oikein on ukset levällään - on se hyvä välillä päästää liiat höyryt pihalle:)

Mk kirjoitti 06.10.2009 - 00:51

Joskus kytee kauan ennenkuin savua näkyy.
Turvemaassa, kuusen juurakossa, mielen syövereissä.
Sinisessä savussa piilee vaara, ainakin jos sen sisään jää liian pitkäksi aikaa.

hpy kirjoitti 06.10.2009 - 09:46

Tultako se savu etsii?

Iiris kirjoitti 06.10.2009 - 10:17

savunsininen on hieno väri :)

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 06.10.2009 - 11:08

"...ohuelti tupruta sinisenä hehkuvaa savua..."
Niin miten muutoin tuon voisikaan kuvata?

Ilona kirjoitti 06.10.2009 - 13:25

fantastisen hieno, taivaita tavoitteleva runo, silti siitä sai kiinni

Kutuharju kirjoitti 06.10.2009 - 16:41

"Mielen siimeksessä" -- mieli on vehmas ja varjoisa, kenties viidakko? Jossa asuu petojakin. Ei, ei ehkä viidakko koska siinä on ovi: se on siis kellari. Miksi sininen savu? Sininen liekki? Tai sininen hetki kellarin hengen liittyä suureen kollektiiviseen roihuun joka mielenpohjalla syntyy jonkin valtavan polttavan tunteen noustessa pintaan - ja vallalle. Stop.

Amusa kirjoitti 28.10.2009 - 15:30

Hui!

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code