Mies nikkaroi ja rakentaa entisvanhan oloista ulkohuussia pihallaan. Miehen naapuri tulee siihen ihmettelemään ja kysyy mikä miehen päässä on naksahtanut kun tekee aivan hullun hommaa. Ulkohuussihan on jotain, joka kuuluu tyystin menneeseen, eikä niitä kaupungin tonteille saakaan rakentaa. Huussit haisevatkin niin että yököttää.
Mies ei ole moksiskaan naapurin moitteista. Hän ottaa luonnostelemansa piirustukset takataskustaan ja rupeaa selittämään niitä naapurilleen.
– Tämä on silkkaa ekologiaa, mies sanoo ja naputtaa sormellaan piirustuksiaan. – Nykytekniikalla saadaan tuuletus pelaamaan niin, ettei mitään hajuja tule varsinaiseen toimituskammariin.
– Kyllä se on paska haissut aina kun olen nuuhkaissut, naapuri kertoo. – Eikä se miltään ruusulta haise.
– Hajunpoistossa käytetään samaa tekniikkaa kuin sellutehtailla. Ja muutenkin on otettu mallia teollisuuden prosesseista.
– Viisasteletkos sinä?
– En tietenkään, mies vakuuttaa ja ryhtyy selittämään ajatustaan. – Nykyisin sonta huuhdotaan juomavedellä viemäriin ja yritetään sen jälkeen puhdistamolla erottaa taas vedestä. Se, mikä saadaan erotettua, kompostoidaan ja käytetään maanparannusaineena ja loput lasketaan jokiin ja järviin.
– Se onkin hygieenistä ja siistiä. Eikä haise.
– Mutta tässäpä sonta kerätään tiiviiseen astiaan, jonka auto hakee ihan niin kuin muutkin jätteet. Samalla se tuo uuden astian ja laittaa sen valmiiksi käytettäväksi. Logistiikka hoituu autolla, hoituisi kyllä hevosellakin. Kompostiin saadaan vesittämätöntä tavaraa ja maanparannukseen kunnon puhkua.
– Tuollainen pitäisi olla kaikilla jotta se toimisi. Ei kukaan rupea kuskaamaan vaan yhden ihmisen paskoja.
– Totta, eikä kompostointilaitoksiakaan taida juuri olla. Luulisi kuitenkin että siinä on bisnesrako. Olen laskenut, että asiakas hyötyy jo säästyvistä vesimaksuista mukavasti. Ja onhan puhtaalla juomavedelläkin arvonsa, ei ravinteita kannata järviin huuhtoa. Tässä kohtaa ekologia ekonomian.
– Ja kohta tuollainen on sitten kohta joka pihan perillä, vai?
– Ei vaan tien vieressä. Siitähän se on helpoin tyhjentää, sanoo mies suoraviivaisesti ja kaivaa esiin lisää piirustuksia esitelläkseen hahmottelemiaan yhdysrakenteisia pikkuloita.
Se on siis jo keksitty.
Se sijaitsee täällä meidän saarella ja on vuosimallia 1900.
Ei tarttis keksiä pyörää uudestaan...
Ja on täällä kuusreikänenkii jos tarttis eri malleja...?
Onkohan ihminen kuinka mukavuudenhaluinen, että tienposkeen kiirehtisi. Mutta jos pakko on ja pakkohan silloin aina on - niin kiireesti ajotien yli tienposken ekologiseen huussiin.
Onneksi meillä on tosi lyhyt tien pätkä, ettei tarvii yöpaidassa kovin pitkälle juosta aamulla, yöstä puhumattakaan :-o
Mahtaskohan kaikki suosua pikkulaan?
Ja sen jälkeen viemäröinti etenisi edelleen erillisenä: paskaputki suoraan jätepuhdistamoon, pesuvedet vähän kevyempään puhdistamoon jne. Tulisko Kutusta mitenkään insinööriä...? No, ei se mitään, tämä käynnisti kyllä kivasti kuivasuunnittelun.
Appiukon luona on ulkohuussi, se on kiva! Ainakin kesäisin :)