Sinä vilkutit minulle,
tahdoit sanoa hyvästi
istuessasi satulaan.
Minä hullu vain katsoin,
näin sinun painautuvan
hänen selkäänsä vasten.

En usko, en koskaan, en usko koskaan.

Sinä kuljet mukanani,
kuulen äänesi tuulessa,
sillä et koskaan lähtenyt.
Minä näen vartesi,
tunnen kosketuksesi,
et minua jättänyt.

Et koskaan, en usko, en usko koskaan.

He kertoivat sinun kuolleen,
murskautuneen hänen kanssaan
tulleen yhdeksi lihaksi.
Vilkuttava kätesi,
hymyilevät kasvosi
muka kaikki kadonneet.

En usko, en koskaan, en usko koskaan.

Minä rakastan sinua,
katsettasi, nauruasi,
lempeää kosketustasi.
Olet aina kanssani,
et milloinkaan kadonnut,
et minua jättänyt.

Et koskaan...