- Maailma ahdasmielistyy koko ajan. Sanojaan ja tekemisiään pitää varoa päivä päivältä enemmän, varoa ettei sanat loukkaa jotakuta toista, ihan ketä tahansa, tämän herkkänahkaisuuden asteesta riippumatta.

Sivistystä, niinkö? Ei ole. Se on suvaitsemattomuutta. Katalasti yhteiskuntaan hiipivää ja sitä turmelevaa suvaitsemattomuutta.

Oikean porsaan näköiset betoniporsaat piti hävittää saastaisina. Neekereitä ei ole enää olemassa. Eikä naisia eikä miehiä, vain henkilöitä. Arkeen on ilmaantunut häirinnän käsite, joka on olemassa heti jos joku niin päättää kokea. Leikkikarhuja ei voi nimetä vapaasti. Nyt käydään ministeritasolla keskustelua alusvaatemainosten siveettömyydestä.

Tämä on vaarallista. Ahdasmielisyydelle ei pidä antaa periksi eikä tehdä myönnytyksiä. Ei yhtään. Kaikista myönnytyksistä huolimatta, tehdään niitä miten paljon tahansa, on aina seuraava kiellettävä asia. Syntyy suvaitsemattomuuden kierre.

Suvaitsemattomuuden maailmassa tätä suvaitsemattomuutta sanotaan suvaitsevaisuudeksi. Moniarvoisuudeksi.

Hävitämme toimivia perinteitä joidenkin kukkahattuhenkilöiden tai muuten muita parempien ihmisten vaatimuksesta. Voi meitä...

- Tuo on kyllä silkkaa suvaitsemattomuutta!

- Totta. Suvaitsemattomuutta en suvaitse ollenkaan.