Kettu kulkee metsässä ja kantaa käsivarrellaan roikkuvassa korissa kolmea keltaista hapankaalin päätä. Kohta sitä vastaan tulee jänis, joka pysähtyy, ja keikauttaa karhunruhon selästään mättäälle. Vastapoimitun hapankaalin tuoksu kutkuttaa pitkäkorvan ruokahalua.

– Etkö antaisi yhtä kaalinpäistäsi minulle, kuomaseni, se kysyy ketulta. – Luulenpa, että se maistuisi karhun kanssa.

– Saatanpa antaakin, kettu myöntyy, – jos vastineeksi annat minulle lohmareen tuosta karhusta.

Jänis suostuu. Se lupaa ketulle karhun turkin ja toisen lavan, kunhan tämä vain ensin nylkee elikon. Se ei voi tehdä sitä itse, sillä se hukkasi veitsensä painiessaan karhun kanssa ennen kuin sai sen kellistettyä.

Kettu nyökkää. Se laskee kaalikorinsa mättäälle, ottaa taskustaan pitkäteräisen puukon ja heilauttaa sitä kaaressa niin että jänis säikähtää ja loikkaa kauemmas. Samalla kuuluu terävä sirahdus, kun karhu vetäisee turkkinsa vetoketjun auki.

Jänis katsoo turkin alta paljastunutta karhua ja sille tulee paha olo. Ei se tuollaista voisi tarjota pojilleen iltapalaksi, johan naapuritkin rupeaisivat puhumaan.

– Kuulehan kettuseni, se sanoo. – Jospa antaisit minulle kaikki hapankaalinpäät koristasi, niin saisit koko karhun omaksesi.

Kettu nostaa käpälän poskelleen ja on miettivinään. Sitten se pistää veitsensä pois ja kysyy, miksi se niin tekisi, vaihtaisi kolme ehjää kaalinpäätä karhuun, jonka turkkikin on ihan auki. Jänis lupaa tyytyä kahteen kaaliin, jos kettu vain korjaisi karhunruhon aiheuttaman vaivan pois hänen harteiltaan.

Kettu suostuu. Se ottaa kaksi kaalinpäätä koristaan ja antaa ne jänikselle. Jänis loikkii pitkillä loikilla tiehensä kaalinpää kummassakin kainalossaan. Se miettii, miten se kertoisi kotona urheudestaan ja siitä, miten se nappasi kaalit niitä vartioivien koirien nenän edestä.

Kettu istahtaa mättäälle karhun viereen. Karhu nousee istumaan ja vetää turkkinsa vetoketjun kiinni, mörähtää ja katsoo poistuvan jäniksen perään. Sitten se kaivaa taskustaan pullollisen kirpeää juomaa, hörppää ja tarjoaa ketulle. Kettu ottaa.

– Se oli hyvä kepponen, kettu sanoo ja siemaisee toisenkin kuonollisen.